OIVA

Virallinen info

Nimi: Zorrazo Evident Hero

Syntynyt: 8.2.2009

Lempinimet: Oi, Oikku, OivaToikka, Oivariini, PikkuMörkö, Kake...
Koko: 47cm / 16kg (sporttinen silakka)
Väri: mustavalkoinen
Häntä: töpö

Terveys

Lonkat B-B

Kyynärät 0-0

Polvet 0-0

Silmät ok

TGAA negatiivinen, arvot ok

Isä: Zorrazo Yator "Nemo"
Emä: Zorrazo Quesa "Peppi"

Kasvattaja: Marika Fredriksson, kennel Zorrazo

Oiva KoiraNetissä

Harrastukset

Pääharrastuksena Oivalla on touhuilu Tampereen Seudun Etsintäkoirissa, Suomen Pelastuskoiraliiton (SPeKL) alaisuudessa. Päälajina on haku ja sivulajina jälki.
    Suoritetut kokeet:
    - haku/perus/pimeä -11
    - haku/perus/päivä -11
    - haku/loppu/päivä -12
    - haku/loppu/pimeä -13    -> HÄLYTYSRYHMÄKELPOISUUS
    - jäljennostokoe/perus/pimeä -13

MH-luonnekuvaus suoritettu -12
Lisäksi tehdään tokoa ja pikkuisen PK-juttuja omaksi iloksi.

Oiva omin sanoin

Oiva Toikka, pieni-suuri -mies. Isänsä poika. PikkuMörkö.

Kun sain kuulla tämän pentueen suunnittelusta en epäillyt hetkeäkään, vaikka toisen koiran hankkiminen ei vielä ollutkaan suunnitelmissa. Halusin Nemon pojan ja Pepin valinta morsiameksi oli piste I:n päälle. Sain kunnian olla mukana tässä "projektissa" ihan koko matkan. Olin seuraamassa astutusta, elin reaaliajassa niin raskausoireet, ultran kuin synnytyksenkin, pääsin vellaamaan penneleitä niin paljon kuin mahdollista, seurasin lasioven takaa pentutestauksen ja sain valita Sen Meille Sopivimman pennun.

Oivan tulo meille oli pienen hetken hiuskarvan varassa. Kaksi viikkoa ennen luovutusikää elämäntilanteemme muuttui dramaattisesti ja oli pakko kysyä itseltään onko minusta pennun omistajaksi. Olen kiittänyt itseäni monta monituista kertaa siitä, että tuolloin tunteet veivät kerrankin voiton järjestä. Varsinkin kun jälkeenpäin sain kuulla, ettei tuota pentua olisi muualle annettukaan.

Oiva on elohiiri. Utelias Vili. Koko ajan menossa. Meni varmaankin pari vuotta ennenkuin näimme kävelyaskeleita ja edelleen ne ovat sangen harvinaisia. Oiva menee kovaa ja korkealla muistuttaen lähinnä pakenevaa rusakkoa töpöhäntänsä kanssa. Uteliaisuus vie voiton Möröistäkin. Vaikka jännittää niin pakko on mennä.

Oiva on luotu maastolajeihin. Milli-mummunsa ja Nemo-iskänsä tavoin. Syy miksi juuri tämä kummallinen jurottaja -pentu varasti sydämeni pentutestien jälkeen. Elmon kanssa harrastelun jälkeen on ollut huojentavaa työskennellä Itsenäisen koiran kanssa. OivaToikkaa eivät mamman jännitykset ja pöljäilyt paljon hetkauta. Oivan sanoma tuntuu epänormaaleissa tilanteissa olevan lähinnä muotoa: Sulla on vaan pari pikku homma vastuullasi. Koittaisit nyt jotenkin suoriutua niistä, mamma. Oi tietää mitä tekee ja tekee sen hemmetin hyvin. Hakutyöskentely on miun maun mukaista: itsenäistä hajujen hakemista, mutta samalla yhdessä etenemistä. Ja jos haju tulee niin mamman eri-suuntaan-eteneminen tms hölmöily ei paljon hetkauta.

Itsenäisyys, tuo piirre johon Oivassa rakastuin, on myös yksi suurimmista harmaiden hiusten aiheuttajista. Toko, ilmaisun harjoitteleminen ja muut tilanteet, joissa lähityöskentely ohjaajan kanssa on kaiken a ja o, ovat olleet alusta asti pähkinä purtavaksi. Miten saada koira, joka haluaa ratkaista kaiken itse, tekemään jotain vain siksi, että käsken. Pentuajasta alkaen olemme työstäneet tätä motivaatiota ja noin kolmen vuoden uurastus alkaa vihdoin tuottaa hedelmää. Ilmaisu oli helppo nakki, koska sen sai helposti opetettua koiran omien hoksottimien käyttämisen kautta. Mutta toko. Voi toko. Tuon ikäisen koiran kanssa pitäisi tämän treenimäärän jälkeen olla jo varmaan ties mitä saavutuksia. Mutta mepä olemme vain motivoituneet. Pakko myöntää myös, että ohjaajan omakin innostus on ollut ajoittain aivan pohjamudissa tuosta samaisesta syystä johtuen. Mutta summa summarum. Nykyään Oivan kanssa tokoilu on ihan huippua. Pieni Mies on ihan intopiukassa kentällä ja vieläpä sangen pätevänä. Joka kerta huomaan uusia positiivisia yllätyksiä. Ja pakko sanoa, vaikka en olisi koskaan uskonut, että Oivan tokoilussa on sellaista vakavuutta, jota Elmon hulvattomuuteen välillä kaipaisin. Mamman Virkamies Virtanen.

Oiva on kokonaisuutena miniatyyriversio isästään IsoMöröstä. Piirteitä on periytynyt niin hyvässä kuin pahassa. Vesikoiramittarissa käsittämättömän avoin luonne sekä tuo edellä jo mainittu työmoottori ovat ne suurimmat plussat. Miinuksina mainittakoon sitten tietynlainen luupäisyys eli "taistelut" on voitettava psyykkisesti, kaikki muu kaikuu kuuroille korville. Ja ehkä tuo Oivan oma käsitys Kaikkien Naisten Päiväunien Kohteena Olemisestakin voisi välillä olla hieman minimaalisempaa.