Sivut

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Olemisen sietämätön keveys


Meidän lauma on viettänyt "hiljaiseloa" eli ollut niin harrastus- kuin kaveripannassakin. Syynä moiseen on Elmon saama kennelyskä, joka alkoi viime tiistaina. Kolme päivää ja kolme yötä valvottiin yskien (Ee yski ja muut valvoivat siinä sivussa). Lima, jota potilas yritti kovasti kakoa, oli niin sitkeää, että mamma kaivoi sitä ajoittain sormilla kurkusta pois, jotta toisen olo helpottuisi edes hiukan. Ja lienee sanomattakin selvää, että olohuoneen iso nukkamatto lähtee muuton yhteydessä suoraan kaatopaikalle. On meinaan melkoisen ikävää koittaa nyppiä kymmeniä rakäpalloja hapsujen seasta. Yleiskunnoltaan Eepeli pysyi virkeänä, onneksi, mutta toki valvominen teki tehtävänsä ja niinpä koko lauma veti viikonloppuna unta palloon oikein urakalla.



Jospa kirjoittelisi vaikka muistiin muutamia reenipäivityksiä viimeaikojen hiukan "erilaisemmista" reeneistä. Lumitilanteen vuoksi olemme nimittäin kehitelleet Tse-reenien teemoiksi kaikenlaista perus-maastoreeneistä poikkeavaa. Karvaisena osallistujana siis Elmo, Oiva viettää keskiviikkoisin laatuaikaa mummulassa :)
Ensin visiteerasimme Kangasalla, eräässä suuressa tehtaassa. Elmolla oli tuolloin iso etsintä, yhteistyössä ystävämme, viehkeän Viivi-snautserin kanssa. Aluksi ohjaajat jakoivat tehtaan pohjapiirrustuksen perusteella kahteen osaan, kummallekin koirakolle omansa. Ja sitten hommiin. Elmo sai hajun jo melko alkumatkasta ja kohdisti lähteen suuren putkikasan taakse. Mutta tenkkapoo meinasi perroherralle iskeä, kun reitti maalimiehen luokse ei ollutkaan suorin mahdollinen. Aikansa pähkäiltyään Eepeli kuitenkin selvitti reitin ja saapui takaisin rulla suussaan. Näytä -käskyn saatuaan Elmon ajatuksenjuoksu palasi kuitenkin alkuvaiheen sfaareihin, ja herra oli kovasti jälleen ylittämässä kasaa. No, pienen muistelun jälkeen se oikeakin reitti löytyi uudemman kerran. Pätevä Ee :) Matka jatkui suunnitelman mukaan, mutta uusia bongauksia ei alueellemme enää osunut. Elmon kanssa on kyllä rakennuksissa niin mukavaa, kun herra on niin tarkka ja määrätietoinen. Etenee järjestelmällisesti ja on ohjattavissa itsenäisesti tarkastamaan esimerkiksi hyllyjen välejä. Myöskään toisen koirakon vieressä liikkuminen ei haitannut pätkääkään, vaan Epeli keskittyi vain ja ainoastaan omaan hommaansa. Työskentelystä saimme myös kouluttajalta positiivista palautetta. Kaikenkaikkiaan oikein kivat reenit :)

Toisena keskiviikkona kokosimme Ryhmä Rämämme Lempäälään, taajamaetsintä -harjoituksiin, erään koulun pihapiiriin. Elmolle suunnittelin uhreiksi yhden suorapalkkalaisen, yhden esineen ja lopuksi yhden ykkösnamillisen ilmaisun. Aloitimme työskentelyn niin, että ohjasin Eetä liinassa risteämään maalimiehen jälkien ja hajuvanan kanssa. Ja kyllähän tämä tuloksen tuotti. Namit pääsivät jälleen kerran parempiin suihin. Sitten suuntasimme kohti esinettä, joka oli tällä kertaa pieni, lapsen t-paita maassa. Etukäteen puntaroin päässäni Eepelin tulevaa ratkaisua ja oikein aavistin: perroherra palautti paidan hienosti mammalle, ilman ajatustakaan mahdollisesta ilmaisusta kyseisessä tilanteessa. Nooh, tämä välimallin esine kuului siis sittenkin kannettavien kastiin. Viimeistä maalimiestä varten suunnistimme rakennuksen muodostamaan, neliön malliseen nurkkasyvennykseen, joka oli täynnä isoja lumikasoja. Elmo pujahti oitis seinustalle, kasojen taakse ja oli jo palaamassa kierroltaan kun kirsu tavoitti vainun ja herrä käännähti ympäri niillä sijoillaan. Ja hetken kuluttua kinosten keskeltä ilmestyi sangen onnellinen miekkonen rullaa kantaen. Ja ei muuta kuin ansaitulle kissanruualle :) Mukavaa vaihtelua tuo liinassa työskentely ja aivan mallikkaastihan tuo sujui tälläkin kertaa :) Myös muiden ihmisten häiriö oli oikein tervetullutta, vaikka Elmo ei työskennellessään muita tuntunut edes huomaavan. 
Varsinaiset maastoreenit ovat olleet harvinaista herkkua muutenkin, pakkaset kun ovat kiusanneet meitä tänä talvena melkoisesti. Niinä muutamina kertoina, joita olemme reenanneet, olen ottanut joko a) poluilla makaavia/jouksevia/muuten vaan kummallisia maalimiehiä tai hyvin lyhyitä matkoja umpihangessa. Oiva pudottelee menemään niin, että penkat pöllyävät kun taas vanha ja viisas Elmo käyttää hyväkseen alueella mahdollisesti olevia polkuja. 

Näillä mennään. Kevättä ja karenssin loppumista odotellessa :) Toivottavasti Oiva ei nyt sitten saa tautia heti perään.. Tai oikeastaan ei olisi väliksi saada ollenkaan.

Pakko vielä lopuksi laittaa kuva uusimmasta "ei-niin-tarpeellisesta-mutta-ihqusta"-hankinnasta, jonka mamma investoi Tampereen KV-näyttelyssä turisteeraamassa ollessaan:


Uusi lompakko
(samalla kuvalla hankin myös avaimenperän..)