Let's party ;)

Koska Oiva ja Iskä tekevät kaiken muunkin yhdessä, miksipä eivät myös viettäisi yhteisiä synttärijuhlia. Syntymäpäivien välillä kun sattuu olemaan vain kuusi päivää..

Vieraammille todistusaineistoa isän ja pojan yhdennäköisyydestä samassa ikävaiheessa:

Kukin saa itse arpoa, kumpi kussakin kuvassa poseeraa ;)

Synttärisankarit 2v. ja 5v. juhlatunnelmissa

Nemsu-iskän uunituore synttärilahja:
(huomaa taustalla poika oman lahjansa kimpussa..)

Juhlat kuluivat lahjojen ja herkuttelun merkeissä. Kateelliset (ja perus-ahneet) kanssajuhlijat Milli ja Elmo eivät enää selvästikään muistaneet päässeensä myöskin omissa jhlissaan nauttimaan moisista etuuksista..

Sunnuntain vesikoiralenkille päivänsankarien ihmismammat ylittivät itsensä ja valmistivat omin pikku kätösin tarjottavaa:

Ja pakollinen poseeraus
(tämä oli riskinottoa isolla R:llä..)

OivaToikka 2v.

8.2.2011

Miten ihmeessä mamman pieni voi olla jo 2 vuotias??

Oivan kanssa kulunut vuosi on ollut täynnä yllätyksiä. Sex Machine on siirtynyt sivualalle ja tilalle on tullut se entinen, iloinen ja leikkisä Oiva. Toki Omat Tytöt Niisku ja Frida sekä siskopuoli-Nette (pervoa, tiedetään..) on edelleen tarkastettava säännöllisin väliajoin, mutta tyttöjen kanssa voi nykyään myös ihan vaan juosta ja riehua.

Oivalla on paljon ystäviä. Viime aikoina riehumakamuista ykköseksi on noussut 10kk Miska-portugeesi, jonka kanssa mennään eikä meinata. Ärinä ja murina täyttävät tienoon ja tanner tömisee kun nämä jätkät painavat tuhatta ja sataa. Tasaisin väliajoin kaadutaan sitten painimaan. Ykköspaikkaa kamuista pitää varmasti kuitenkin perropoju Aapo 2.5v. (n.20kg/n.51cm), joka on ollut pikku-Oivan Friend number 1 aivan vauva-ajoista lähtien. Näiden kahden väleissä on jotain sellaista, mitä on vaikea näkemättä selittää. Välillä toki juostaan kuin päättömät kanat, mutta on myös niitä rauhallisen mukavia kähnäys- ja kyhnäyshetkiä. Tämän ystävyyden toivomme todella säilyvän :)

Harrastelupuolella Oikku on ositanut perineensä geenejä sekä Peppi-äipältä että Nemo-iskältä. Vauhtia ja sähäkkyyttä ei puutu, mutta asioita selvästi myös funtsitaan ajoittain. Hyvänä esimerkkinä haun rulla-ilmaisu, joka tuotti aluksi ohjaajalle paljon päänvaivaa ja turhautumisen tunteita, mutta palasten loksahdettua kohdalleen, alkoi kirjaimellisesti rullata. Ohjaajan näkökulmasta Oivariini on isoveikkaan verrattuna hyvin erilainen harrastuskaveri. Ei parempi eikä huonompi, vain erilainen. 


Oivaa voi kuvata yhdellä sanalla ja uskon, että kaikki herran tuntevat allekirjoittavat tämän. Tuo sana on Kiire. Kokoajan ja jokapaikkaan. Metsälenkeillä ei rentoja raviaskeleita takuulla näe. Kuinka noin pieni otus voi olla aina ja kaikkialla ;)


Vaikka alkutaival Oikun kanssa aiheutti välillä voimakkaita tunnepurkauksia ;) en vaihtaisi päivääkään pois. Meillä Elmon kanssa on ollut suuri onni, kun olemme saaneet laumaamme tuollaisen Persoonan. Kun pieni töpö "vispaa villisti" ja pieni irokeesipää tunkee kainaloon, ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon voi pieni koira saada aikaan ison ihmisen sydämessä.

Mamman Rakas 4v.

14.joulukuuta 2010

Niin ne vuodet vaan vierivät..

Mitä kuluneet neljä vuotta sitten ovat sisältäneet:

Päällimmäisenä onnentunteena on hälytyskoirakoksi nouseminen loppua kohti kovinkin kivisen tien kautta 8.5.2010. Aloitimme Elmon kanssa kumpikin A:sta ja tie huipulle on käyty nimenomaan yhdessä. Seuraavaksi katsotaan, olisiko meistä suorittamaan jälkikokeitakin.. Yleisesti treenaaminen Elmon kanssa (lajista riippumatta) on aivan huippua! Kaveri on niin intopiukassa mamman kanssa tehdessään ettei mitään rajaa. 

"Vapaalla" ollessaan Elmo on myöskin muuttunut karikoiden jälkeen edukseen. Kastraation jälkeen kimppalenkkien turhat jännittämiset ovat taaksejäänyttä elämää ja nykyään Eepeli kulkee joukossa kuin joukossa häntä rennosti puolelta toiselle heiluen. Jokin aika sitten todistimme vesikkolenkillä myös kuinka Elmo toden totta leikki iloisesti tuokion Miska-portugeesin 10kk kanssa :) 

Myös vieraisiin ihmisiin suhtautuminen on muuttunut mukavasti vaikka aivan kultaistennoutajien tasolla ei ollakaan  ;) Kaikista Ee ei ole kiinnostunut, eikä tarvitsekaan, mutta sydäntä lämmittää kun joku "Een ihmisistä" saa pojun lähes hyrisemään tyytyväisyydestä :) Muille Elmolla on selvät sävelet: saat rapsuttaa, mutta se maksaa :) Herkkupalalla tämän kaverin kova ulkokuori avautuu nopeasti :)

Elmo ei ole ollut eikä tule olemaan helppo vesikoira. Arjen rutiinit, kuten mamman työssäkäyminen, ovat must. Myöskään minkäänlaisia lipsumisia laumanjohtajalta ei sallita. Meillä eletäänkin perus-huomioimattomuudessa 24/7 ja elämä on harmoniassa. Mutta jo viikonloppu mummolassa palvottavana saa aikaan sen, että kotona perusasioista täytyy muistutella.

Pikkuveli-Oiva on Elmolle hyvin tärkeä persoona. Vaikka korvista repiminen ja päälle loikkiminen ketä tahansa välillä käykin ärsyttämään, jatkavat pojat edelleen tasa-arvoisia painituokioitaan kumpikin vuorotellen selällään kähisten :) Tämä on yksi niistä harvoista asioista, joka saa mamman kerta toisensa jälkeen unohtamaan murheet ja muistamaan, kuinka hienot pojat olen saanut elämääni.

Parempi myöhään.. KESÄ 2010

Kesän kuumuus yhdistettynä omistajan vammautumiseen ei ollut mikään super-juttu, mutta kaikesta huolimatta saimme joitain muistoja aikaiseksikin.. :)

Agirotu 2010

Jälleen Ylöjärvellä eli mukana oltiin vesikkojengillä sekä lauantaina että sunnuntaina. Kuumuus raviradalla oli paahtavaa ja koirien lärkäloimet/kylpytakit tulivat todella tarpeeseen. Ihmisethän luonnollisesti näyttivät iltapäiväisin jo aivan keitetyiltä ravuilta, mutta mukavaa oli ja sehän on pääasia.

Girls in Pink ;)

Vesikoiraleiri 6.-8.8.

Vietimme jo perinteeksi muödostunutta vesikkoviikonloppua Teiskossa (tosin hiukan eri paikassa..) Pirkanmaan Vesikoirien kaikenkarvaisten kamujen kanssa. Lenkkeilyä, reenaamista, saunomista, lettujen paistoa.. Kaikkea mitä vaan mukavaan viikonloppuun voi kuulua. Parasta kaikesta oli, kuten aiemminkin, rento yhdessäolo ystävien ja tuttavien kanssa, keskustelun aiheena kuinkas muutenkaan kuin vesikoirat :)

"Hieman" harmaita hiuksia sai aikaan Oiva Toikka, joka tätä nykyä tunnetaan myös nimellä Raju Rakastaja :/ Leirille osallistui nimittäin kolme juuri juoksunsa lopettanutta nuorta neitoa ja sehän sai pikkupojan silmät pyörimään ;) Isänsä poika ;) Muuten laumassa olo meni ihan mallikkaasti.. Paitsi sunnuntai-aamuna, kun kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä ja kiukuttelivat kuin pienet lapset..

Majapaikka, joka ei ollut kauhean suosittu, sillä..

... Tuttuun tapaan telttakylä nousi metsän laitaan :)

Koiria pidettiin nälässä ;)

Kuningaskuntailua

Jätimme enemmän ja vähemmän rampana kokoonpanona vaellusreissun tältä kesältä tekemättä ja suuntasimme sen sijaan mökkeilemään Hartolaan muutamaksi päiväksi. Helle oli jotain järkyttävää ja niinpä aikamme kului pääasiassa lenkkeillen, uiden ja grillaillen sekä ihan vaan oleillen. No pikkuisen esineruutua tehtiin toki :)

Elmon ja Oivan mummusta tuli pian kaikkien kaveri :)

Pitkästä aikaa ryhmäpotretti, ensin perhekunnittain:

Ja sitten jaolla Isä&Poika, mummut ja nuoret miehet