Sivut

tiistai 22. joulukuuta 2009

Talven riemua


Koska mammalla on ollut päivisinkin aikaa tavallista enemmän, olemme päässeet nauttimaan kauniista talvipäivistä ihan valoisaankin aikaan. Kovimmillakin pakkasilla heitettiin reippaina kunnon metsälenkkejä hyvässä seurassa eikä tuntunut missään (jos ei lasketa niitä seikkoja, että auton käynnistäminen aamuisin oli aina yhtä jännittävää ja mammat muistuttivat koko garderobiin pukeutuneina lähinnä Michelin-miehiä..)

Vähän "erilainen" ryhmäpotretti



Joku ehti jälleen livahtaa.. huah..


Yhtä hullut isä ja poika, osa 1



Poijjaat talviposeerauksessa


maanantai 14. joulukuuta 2009

Mamman Oma Rakas Karvakorva 3v.


Tismalleen kolme vuotta sitten näkivät päivänvalon kuusi perroprinssiä ja yksi -prinsessa, joista piskuisin saapui seitsemän viikkoa myöhemmin jättämään lähtemättömät tassunjälkensä mammansa sydämeen.



Elmo on elämäni koira, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Elmon kanssa olemme kulkeneet kaikki polut yhdessä, alusta asti ja opetelleet asiat "kantapään kautta". Elmon myötä olemme saaneet monia ihania, niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin ystäviä ja loistavia harrastuksia elämäämme. Elämä ElmoPelmosen kanssa ei ole aina ollut helppoa, koska herkkänä persoonana Ee kokee mamman olotilat ja tekemiset melkoisen voimakkaasti. Tietyissä tilanteissa tämä "riippuvuus" on suorastaan raivostuttavaa, mutta silloin kun itsellä on paha olo ja Elmo painaa leukansa syliin ja katsoo syvälle silmiin kuin lohduttaakseen, muistaa miksi niin paljon tuota omaa vesiapinaansa rakastaa.

Kiitos Mari tästä omasta elämän eliksiiristäni ja onnittelut myös sisaruksille Lilolle, Kustille, Leolle, Ringolle, Carlokselle ja Desmolle



lauantai 12. joulukuuta 2009

Lunta tulvillaan :)

Vietimme erään ihanan aamupäivän nauttien edellisyönä sataneesta lumesta parrakkaiden ystäviemme Viivin ja Venlan sekä heidän ihmistensä seurasta. Vauhti oli melkoinen, etenkin sielun-sisarusten Oivan ja Venlan touhuissa, mutta muutama otos saatiin silti muistoksi.

Elmo-setä paheksuu nuorison touhotusta ;)



Majakka ja perävaunu




torstai 3. joulukuuta 2009

Pikku-Oiva sairastaa :(

Terve kautemme päättyi viime viikon maanantain ja tiistain välisenä yönä, kun Pikku-Oiva alkoi oksentaa rajusti. Klo 01-06 välillä pahoinvointikertoja kertyi n.25 eikä väkisin ruiskulla annettu vesitippakaan pysynyt sisällä. Päivystykseen ja omalle eläinlääkärille soittelun jälkeen tilanne hieman rauhoittui, vesi ei heti tullutkaan takaisin ja pikkumieskin muuttui levollisemmaksi, joten melkein jo huokaisin helpotuksesta.. Kunnes Oivariinin saavutti uusi, entistä voimakkaampi aalto. Pieni armaani tärisi ja kouristi oksentaessaan valkoista, silteää limaa, joka mamman piti kaivaa pienen suusta pois ettei tukehtuisi. Ja sitten lähdettiin kipin kapin kohti päivystystä. Nesteytystä, oksennuksenestopiikki sekä vatsaa rauhoittava piikki (eli sama setti kuin muutama kuukausi takaperin..). Kotiin energiatahnaa ja oksennuksenestolääkettä sekä vatsaa rauhoittamaan liuosta. Mikäli oksentelu jatkuisi lääkityksestä huolimatta, kuvattaisiin tukoksen varalta. Kotiin päästyämme Oikku olikin rauhallisempi.. Ja todella väsynyt. Sama uupumus jatkui illan.. ja seuraavan aamun.. ja illan. Ja vasta torstaina alkoi ilmestyä pieniä reipastumisen merkkejä pikkukaveriin. Oksentaminen loppui onneksi lääkityksellä. Ruokahan ei edelleenkään maistunut ja keittiössä suoritettujen pakkolääkitsemisten ansiosta Oiva ei suvainnut astua jalallaankaan ko. huoneen puolelle vaan mulkoili eteisestä pahansuovasti.. Miten niin dramaattinen tapaus ?!?! Myös oma ruokakuppi oli "paha" eikä siitä voinu syödä. Ja kokeilumielessä meikäläinen tietysti syötti kädestä nappuloita ja kun ne eivät kelvanneet, hirvenlihaa.. Sama kuvio toistui aamuin illoin..



Paasto kesti loppujen lopuksi 6 vuorokautta eikä olisi varmasti loppunut vieläkään jos mamma olisi tanssannut Oivan pillin mukaan.. Todellinen ketku tuo kyllä on kun tohtii mamman rakkaudesta johtuvaa huolehtimista alkaa noin häikäilemättömästi käyttää hyväkseen ;) Lopullista syytä näillekään vatsanväänteille ei koskaan todennäköisesti tulla saamaan, voipi olla mahatautia mutta vähintään yhtä suurella todennäköisyydellä pikku-ystävä on jälleen kerran ulkoillessamme pistellyt poskeensa jotain sinne kuulumatonta..