Jospa pitkästä aikaa päivittelisi hieman kuulumisia..
Vuosi vaihtui rennoissa merkeissä, mökkeilimme koirakamujen kanssa Orivedellä kaukana rakettien paukkeesta. Pakkanenkaan ei meitä haitannut, vaikka melkoisesti paukkuikin, vaan teimme mukavia lenkkejä nauttien hyvästä seurasta ja kauniista talvimaisemista.
Uuden vuoden alkamisen kunniaksi molemmat pojat saivat uudet lookit. Mamma nimittäin kyllästyi lumipallojen kanssa lenkkeilyyn ja vuotaviin varvasväleihin, jotka koissujen oma-aloitteinen lumipaakkujen eliminoiminen sai aikaan. Täytyy sanoa, että vaikka ulkoisesti herätimmekin hieman hilpeyttä ihmisten ilmoilla liikkuessamme, oli ratkaisu oikeinkin toimiva ja tulee meillä varmasti olemaan käytössä seuraavinakin talvina.
Tammikuun puolivälissä mamma toimi raakalaisen tapaan ja ajeli pikkuOivan kokonaan kaljuksi, 1.3m terällä, vaikka ulkona paukkuikin pakkanen. Menoa tämä kaljuuntuminen ei haittaa, päinvastoin virtaa tuntuu olevan entistäkin enemmän (mikäli mahdollista..). Muhkean lampaan sisältä paljastui dalmatialaiskuvioinen, lähes olematon rääpäle, jossa ei ylimääräistä ole yhtään. Kuinka kummassa joku voi olla noin säälittävä ilmestys ;) Seuraavaksi oli tietenkin pakko selvittää strategisia mittoja ja jokunen tovihan siinä meni, että saatiin aikaan tulos, jonka meikäläinenkin pakon edessä uskoi. 47cm!!!! Ei kuuna päivänä uskoisi, ellei mittauksen lisäksi olisi tehty vielä vierekkäin-seisotus -vertailuja useammankin erikokoisen koirakamun kanssa. No sitten tietysti puntariin ja heilahtihan sekin 15.9kg:n kohdalle. Siis mikä tuossa rääpäleessä painaa?? Vastaus lienee lihakset, joita pikkumiehellä kaikesta olemattomuudestaan huolimatta on melkoisesti. Jäämme jännityksellä odottamaan jatkokehitystä..
Ehkä sitten Elmostakin jotain. Elmolla on ollut kovasti paljon pähkinää joulu-tammikuussa, koska mamma on ollut kotosalla. Elmon psyykehän ei kovin hyvin kestä meikäläisen "lomaa" vaan reagoi muutokseen jo muutaman viikon jälkeen. Suomeksi sanottuna Se Keltainen nousee perroherralla hiukan päähän. Laumanjohtajan tulisi olla säännöllisesti poissa laumansa luota, mutta jos tämä ei jätä laumaansa ollenkaan yksin, alkaa arvoasema horjua. Elppiksen kohdalla tämä ilmenee ajoittaisena "kuuroutena" ja mamman vahtimisena (muilta paitsi Oivalta). Olenkin yrittänyt mahdollisuuksien mukaan olla kotoa pois, ilman koiria, joka päivä ainakin hetkisen ja muutenkin Ee on ollut ehkä vielä tavallista enemmän huomiotta. Todennäköisesti tilanne kuitenkin korjaantuu normaaliksi kun "oikea" arki pala kuvioihin koko laumalle.
Niin totta tosiaan, ollaanhan me muutaman kerran päästy reenaamaankin vaikka pakkaset kyllä melko lahjakkaasti ovat yrittäneet harrastamisen pilatakin. Molemmilla koirilla on kyllä aivan uskomaton into tehdä, kun taukoa on nyt tullut enemmän. Ja molemmat toimivat oikeinkin hyvin. Etenkin Elmon tokoilut saavat meikäläisen super-hyvälle mielelle kun kaveri on niiin pätevänä että :) Oikun kanssa aloitamme pian toko-kurssin vahvistamaan muuten satunnaisia reenejä. Odotan innolla :)
Talvi on ihana, mutta tulisipa jo kevät..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti