Päivitysmaratooni, osa 1

Taas on lipsahtanut useampi kuukausi viime päivityksistä eli kiirettä on pidellyt.. Kevään saapuminen pitkän talven jälkeen muutti taas harrastusrintaman melkoisen aktiiviseksi :) Mutta nyt siis koostetta viime kuukausien touhuista ja etenkin harrasteluista, koska tietokoneen käyttö on niitä harvoja asioita mitä leikkauksesta toipuva, jalkapuoli ohjaaja pystyy tällä hetkellä tekemään :)

Reenailut laji lajilta

Haku:

Elmon kanssa hakuillaan vanhaan malliin eli vaihtelevaisesti kaikkea kummallista mutta myös niitä "tavallisia" etsintöjä. Ykkösnami on käytössä lähes aina vaikka Ee ei tiukalta työskentelyltään meinaa sitä aina ehtiä ottaa. Toinen alati mukana kulkeva ominaisuus on suorapalkka. Talvella reenailtiin paljon rakennuksissa ja niiden pihapiireissä eli saimme paljon nimenomaan hajujen tarkentelua vaativia harjoituksia. Nyt kun on taas päästy hakuilemaan metsään, on intoa vaikka muille jakaa ja perroherra viilettää karvakorvat hulmuten aivan intopiukassa. Sain myös todeta, että Ee selvästi funtsii aiempia reenejä työskennellessään. Otin (pöljä kun olen..) jokin aika sitten useammissa reeneissä maalimiehen, joka poistui piilostaan kun koira lähti ilmaisemaan. Harjoitukset sinällään menivät hyvin ja alkujärkytyksen jälkeen Elpi nosti hienosti jäljen ja päätyi näin kadonneen luokse. Muttamutta.. Muutamissa reeneissä tämän jälkeen saimme havaita mielenkiintoisen ilmiön: Elmo meni normaaliin tapaan maalimiehelle ja nosti rullan sekä lähti ilmaisemaan, mutta kun herra lähestyi ohjaajaa ja sai ensimmäisen kerran katsekontaktin, jokin lamppu syttyi. Ee pysähtyi rulla suussaan ja mietiskeli ilmiselvästi hetkisen.. Ja kävi vielä varmuuden vuoksi tukkaputkella uudestaan maalimiehen luona varmistamassa, että tämä todellakin oli siellä mihin oli jäänyt. Tämän jälkeen ilmaisu hyvä ja näytölle liina viuhuen. Hassu koira. Näitä tapauksi oi nimittäin hauska seurata kun lähes kuuli Empun aivoherneiden raksutuksen kun kaveri punnitsi vaihtoehtoja. No, muutama helppo "pistotyyppinen" ilmaisu lyhyellä matkalla unohdutti melkoisen nopeasti moiset epäilykset. Enkä välttämättä koe "ongelmaa" kovin suureksi, koska kyseessä on vain ohjaajan ja maalimiehen välillä suoritettu yksi ylimääräinen matka. 
Summa summarum: Elmo on vaan niin kovin pätevä ja varma työskentelyssään :) Koira lukee ohjaajaa ja päinvastoin. Yhteistyömme on hioutunut saumattomaksi ja luottoni koiraan on nyt 110%. 

Oivan hakurintamalle kuuluu myös paljon kaikenlaista sitten viimepäivitysten. Alun kankeuden jälkeen ilmaisu on nyt kunnossa, itseasiassa erittäin hyvässä sellaisessa. Oiva suorittaa maastossa jo sangen mittaviakin etsintäsuorituksia ilmaisuun yhdistettynä. Ja minkälaiseen ilmaisuun! Jos olen maininnut Elmon olevan kovin tärkeänä rullaa tuodessaan niin pikkujätkä on sitä potenssiin 10. Ei pysty sanoin kuvaamaan kuinka keskittyneesti ja tiukalla ilmeellä varustettuna rulla kiikutetaan mammalle. Alun rullaa-ei-saa-räkiä -harjoitukset ovat saaneet aikaan sen, että pieni suu puristaa rullaa kuin se olisi maailman ainoa merkittävä asia. Ja niinhän se toki tuossa kohtaa onkin.  Ykkösnamia käytetään melko paljon, koska kiire on tällä kaverilla peruselementti. Eikä tuota etunamia todellakaan jäädä odottelemaan mikäli se ei ensisilmäyksellä näköpiiriin satu. Suorapalkkalaisia suosin paljon myös Oivalla ja lisäksi herraa yritetään hämmentää kaikenlaisilla kummallisuuksilla (siinä tuskin koskaan onnistumatta).
Oivalla oli jokin aika sitten ensimmäinen virallinen Iso Etsintä kiintorullailmaisulla. Ja minkälainen etsintä! Etenimme etsintäsuunnitelman mukaisesti aluetta tuulen alta ja sain huomata, että kaikesta kiire-jo-on-kiire-jo-on -taipumuksestaan huolimatta Pikku-Oin etsintätyöskentely on erittäin miellyttävää. Herra tekee mukavia hakukaaria omatoimisesti, mutta irtoaa juuri sopivasti jotta ohjaaja pysyy kartalla tarkistetuista alueista. Oikku on myös äärettömän helppolukuinen eikä pienikään hajun noukkaan tuleminen jää varmasti huomaamatta. No, takaisin etsintään. Olimme haravoineet alueen jo lähes kokonaan kun erään mäen päällä, lähellä rantaa, Oivariinin kirsu nousi enteilevästi ilmaan ja sitten poju lähti iloisena kohti rannassa olevaa saunarakennusta ja katosi sen taakse. Käveleksimme hissukseen samaan suuntaan ja hetken kuluttua Toikka laukkasikin takaisin rulla suussaan. Ja mitä tekee ohjaaja? Alkaa epäröidä koiraa, ihan oikein ääneenkin. Poloinen pikkukoira nostaa rullan kolmesti ja kun vastaanottoa ei tapahdu, pinkaisee tulosuuntaansa takaisin. Uusi saapuminen rullan kanssa oli mykistävä. Oiva oli selvästi päättänyt, että nyt tuo ämmä laitetaan uskomaan. Niin pontevasti tapahtui ilmaisu. No, liina kiinni ja menoksi ja siellähän ne maalimiehet värjöttelivät saunan kuistilla. Oiva oli totisesti kissanruokansa ansainnut. Ja ohjaaja "pienimuotoisen" palautteen suunnistajalta, joka oli ollut hyvin lähellä potkaista ihan fyysisesti.. Totesipa vain, että "aiot sitten kulkea toisen koiran kanssa ihan saman tien kuin ensimmäisenkin".. Niinpä, meikäläinen se ei virheistään opi. Mutta onneksi Nomen est omen eli Ilmiselvä Sankari (Evident Hero)on kohtalonsa valinnut :)