Sivut

torstai 10. helmikuuta 2011

Mamman Rakas 4v.

14.joulukuuta 2010
Niin ne vuodet vaan vierivät..

Mitä kuluneet neljä vuotta sitten ovat sisältäneet:
Päällimmäisenä onnentunteena on hälytyskoirakoksi nouseminen loppua kohti kovinkin kivisen tien kautta 8.5.2010. Aloitimme Elmon kanssa kumpikin A:sta ja tie huipulle on käyty nimenomaan yhdessä. Seuraavaksi katsotaan, olisiko meistä suorittamaan jälkikokeitakin.. Yleisesti treenaaminen Elmon kanssa (lajista riippumatta) on aivan huippua! Kaveri on niin intopiukassa mamman kanssa tehdessään ettei mitään rajaa. 

"Vapaalla" ollessaan Elmo on myöskin muuttunut karikoiden jälkeen edukseen. Kastraation jälkeen kimppalenkkien turhat jännittämiset ovat taaksejäänyttä elämää ja nykyään Eepeli kulkee joukossa kuin joukossa häntä rennosti puolelta toiselle heiluen. Jokin aika sitten todistimme vesikkolenkillä myös kuinka Elmo toden totta leikki iloisesti tuokion Miska-portugeesin 10kk kanssa :) 

Myös vieraisiin ihmisiin suhtautuminen on muuttunut mukavasti vaikka aivan kultaistennoutajien tasolla ei ollakaan  ;) Kaikista Ee ei ole kiinnostunut, eikä tarvitsekaan, mutta sydäntä lämmittää kun joku "Een ihmisistä" saa pojun lähes hyrisemään tyytyväisyydestä :) Muille Elmolla on selvät sävelet: saat rapsuttaa, mutta se maksaa :) Herkkupalalla tämän kaverin kova ulkokuori avautuu nopeasti :)

Elmo ei ole ollut eikä tule olemaan helppo vesikoira. Arjen rutiinit, kuten mamman työssäkäyminen, ovat must. Myöskään minkäänlaisia lipsumisia laumanjohtajalta ei sallita. Meillä eletäänkin perus-huomioimattomuudessa 24/7 ja elämä on harmoniassa. Mutta jo viikonloppu mummolassa palvottavana saa aikaan sen, että kotona perusasioista täytyy muistutella.

Pikkuveli-Oiva on Elmolle hyvin tärkeä persoona. Vaikka korvista repiminen ja päälle loikkiminen ketä tahansa välillä käykin ärsyttämään, jatkavat pojat edelleen tasa-arvoisia painituokioitaan kumpikin vuorotellen selällään kähisten :) Tämä on yksi niistä harvoista asioista, joka saa mamman kerta toisensa jälkeen unohtamaan murheet ja muistamaan, kuinka hienot pojat olen saanut elämääni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti